Kaupunkielämää.

Nyt ollaan kuusi päivää oltu tosiaan jo kaupungissa Lunan kanssa ja ajattelinkin tulla vähän taas päivittelemään kuulumisia. Muutos, mikä näin pienessä ajassa on tuossa koirassa tapahtunut, on ihan valtava - ainakin näin omistajan näkövinkkelistä!

Luna

• osaa jo pissata ulos (no okei, ei ihan joka kerta, kun on liian kiire moikata uusia koiria tai ihmisiä tai menee liian äänekkäitä mopoja tms ohi, mutta yli puolet pissoista on nyt kuitenkin muutaman päivän verran tullut ulos - jee :D ).
• ei pysähdy kuuntelemaan tai katsomaan enää jokaista ohiajavaa autoa (vain niitä kamalimman kuuloisia).
• moikkaa innoissaan vastaantulevia koiria, eikä millään malttais välillä lähteä niiden luota pois, mutta ei onneksi haukukaan niille (melkein koskaan).
• pystyy nukkumaan sisällä, vaikka avoimista luukuista kuuluukin kaikkia ääniä (joo, se toisten koirien haukunta on yhä liian jännää...).
• lähtee mielellään ulos ja on ihan innoissaan, kun nostan hihnan sen näkyville.
• viihtyy koirapuistossa (no tietty hei kun kerrankin saa juosta ilman että mami jumittaa siellä narun toisessa päässä!).
• on oppinut olemaan yksin muutaman tunnin kerrallaan.

Eli tosiaan ihan hyvältä tää mun mielestä alkaa vaikuttaa. Kyllä maalaishiirestäkoirasta vielä kaupunkilaishiirikoira saadaan! Ja hyvä tosta tuleekin!

Sit taas joukkoon vähän kuvia, ettei mee pelkäksi höpinäksi :) Löytyi kaapista tuollainen ihana iso löysä ponnari/hiusdonitsi tai miksi kukin sitä nyt sitten haluaakin kutsua. Eikö vaan sopiskin pinkki Lunalle hyvin? :D

Oon nyt Lunalle jättäny aina jotain mielekästä tekemistä, kun oon joutunu lähtemään ja se on jääny yksin. Yhtenä aamuna laitoin talouspaperihylsyn sisään pari pientä palaa makkaraa, ja taittelin hylsyn päät sillai kiinni, että vähän joutuu vaivaa näkemään saadakseen herkut suuhunsa. Noh, tosiaan tällainen näky oli sitten parin tunnin päästä kotona vastassa - tai paremminkin noi silput oli siis ympäri lattiaa... Tän verran siitä hylsystä siis jäi jäljelle.

Tosiaan joo, yksinolot on menny ihan mukavasti, paikkoja ei oo hajotettu (enemmän tuo tuntuu järsivän sohvanreunaa tai tuolinjalkaa silloin kun olen kotona ja se kaipaisi leikkiseuraa) ja uniselta se on näyttäny joka kerta, kun lopulta oon kotiin palannu ja se on tullu ovelle vastaan. Tosin yksien ulkoiluhousujen (niiden uusimpien!) lahkeen kuminauha on kyllä hieman heikossa hapessa, kiitos Lunan ja sen että en ollu huomannu nostaa niitä ylemmäs roikkumaan, vaan se kiristetyn kuminauhan pää roikkui naulakon alla juuri sopivan houkuttelevasti Lunan kuonon korkeudella. Noh, ei se nauha nyt ihan täysin poikki ole ja aika helppo tuollainen nyt on vaihtaakin...

Ollaan nyt tosiaan pari kertaa käyty koirapuistoilemassakin (ekasta kerrasta olikin mainintaa jo edellisessä Luna-postauksessa) ja hyvin on menny. Kerta kerralta tuo tulee vain rohkeammaksi ja jos ekalla kerralla Rommi oli vähän jännää seuraa, niin nyt näytti siltä kuin ne olis koko (Lunan) elämän temmeltäny yhdessä.

Ymmärsi ne muutaman hetken ottaa ihan rauhallisestikin :) Toinen vaan läähätti ja toinen puolestaan järsi tikkuja.

Hetken aikaa kavereina kävivät myös pieni chihuahua (onpas vaikea kirjoittaa), jonka rinnalla Lunakin näytti melkein isolta :), ja Luna-mäyräkoira. Siis iso-Luna ja pikku-Luna, joista siis jälkimmäinen on tää oma. En oo tienny että niin lyhyillä jaloillakin pääsee niin kovaa, kuin mitä toi mäykky lähti pallon perään :D

Pikku-Luna oli kovin kamalan näköinen, kun lähdettiin kotiin päin kävelemään, sillä tuolla meinaan tomu lensi, kun noi juoksi. Rommi ja iso-Luna oli mustia niinkuin niiden kuuluikin, mutta jotenkin tuohon Lunan pentuturkkiin jäi toi pöly ja lika sen verran paremmin kiinni, että musta näytti ihan harmaalta tai ruskealta. Kotiin päästyämme väsymyskin painoi jo sen verran, ettei meinannut silmät pysyä auki sitä aikaa, kun pahimmat roskat harjasin turkista pois. Jos lukijoista joku muistaa oman pentunsa tän iän (n. 14 vkoa ikää), niin onko muista lähtenyt sitä kiharaa pentukarvaa niin paljon, että vaikka melkein joka päivää harjaa, niin joka kerta harja tulee myös "täyteen"?

Tiivistetysti siis ihan kiva viikko, ainakin Lunan puolesta, mun puolesta taas tästä "yksinhuoltajaviikosta" tuli vähän rankka, koska oon nyt pari päivää ollu kipeä. Jokin epämääräinen flunssa iski ensin kurkku- ja korvasäryn kanssa, kunnes alkoi nenä vuotaa ja kuume nousta. Eilen oli vielä ihan siedettävä olotila iltaa lukuunottamatta, mutta tänään oon luennoilla istunu ja Lunan kanssa ollu ihan täysin parin särkylääkkeen voimin (tässä suurin syy lähteä sinne koirapuistoon :D ). Pieniä torkkujakin on otettu yhdessä. Ihana päästä huomenna viikonlopuksi taas kotiinkotiin, josta varmasti löytyy innokaita seuralaisia Lunalle, ni mä saisin sit rauhassa parannella tätä oloani. Tosin vielä ennen sitä pitäis pakata tavarat, nukkua yön yli ja herätä aamulla ennen seitsemää, jotta ehtii neljän tunnin luennolle ajoissa. Äh. Noh, eiks tää tästä taas, kun tähänkin asti on selvitty. Lunalta kaikille hyvänyönpusut!