7.11.2013

Uusia tuttuja

Tällainen torstai tänään. Aamulla Luna jäi peräti reiluksi neljäksi tunniksi yksin ja ilmeisesti sillä oli aika ollut hieman pitkää, sillä eteisessä näytti puoli yhdeltä tältä:


Luna on vissiin mein kanssa yhtä mieltä siitä, että toi pyykkikori on liian pieni kahdelle ihmiselle ja yhdelle koiralle. Sehän selvästikin yrittää suurentaa sitä!? :D

Mutta sitten niihin viime aikojen kuulumisiin ja uusiin tuttavuuksiin. Viime perjantaina nähtiin toista kertaa Sisu-poikaa Hakametsän koirapuistossa, jossa oli puolet menny sekaisin. Me oltiin siis kahdestaan "isojen puolella" ja joku sakemanni samankokoisine kavereineen "pienten puolella". Mikä ettei :D


Luna ja mustavalkoinen Sisu tulevat tosiaan hyvin juttuun keskenään. Lunaa kyllä selvästi hiukan harmittaa se, että toinen on (vielä) paljon nopeampi... :) Pienten puolella isot jonkun verran haukkuivat, mutta se ei Lunaakaan haitannut merkittävästi, sillä isojen puoli oli sen verran iso, että kauimmassa nurkassa oli ihan turvallista leikkiä metelistä huolimatta. Ennen lähtöä kiinnosti kepin saaminen Sisulta niin paljon, että haukkumisesta huolimatta uskallettiin mennä myös ihan väliaidan viereenkin. Ihana Luna, joka päivä se yllättää <3 .

Sunnuntaina käytiin Lunan kanssa Valkeakoskella moikkamaassa mun kummisetääni perheineen. Käytiin myös läheisellä  pururadalla kävelemässä, mutta siellä otetuista kuvista tuli sen verran sumeita, että en niitä laita tänne nyt ollenkaan. Hemmetin lyhyitä päiviä, kun alkaa neljän aikoihin jo hämärtää. Ja vaikka muuten oonkin tohon mun kameraan tosi tyytyväinen, niin tollaisesta ikiliikkujasta tolla on mahdoton hiukan hämärässä saada hyviä kuvia tai sit salaman vaikutuksesta silmät kiiluu kuin milläkin monsterilla... Äh.

Tällä viikolla suunnittelin tilaavani Lunalle eläinlääkäriajan, jotta saatais noi yhä tiukasti kiinni olevat ylämaitokulmahampaat irti, mutta päädyttiin siihen, että odotellaan nyt vielä viikko. Ens maanantaina mä koitan saada ajan saman viikon torstaille, jos vaan mahdollista, mikäli noi hampaat ei nyt viikonlopun aikanakaan irtoa tai ala edes heilua. Ois se komiaa, jos ei nyt TAAS tarttis mennä sinne kiusattavaksi. Tollainen operaatio kun kai vaatis rauhoituksen/nukutuksenkin? No parasta toivoen ja vetoleikkejä harrastaen mennään päivä kerrallaan.

Ne, mitkä tällä viikolla toteutui, oli koirakoulun korvaava kerta eri ryhmässä tiistaina, yllättäen tullut tapaaminen/lenkki kaverini ja hänen koiransa kanssa sekä tämänpäiväinen painiminen Viljan kanssa. Koirakoulussa korvattiin nyt meidän väliin jäänyt kolmas kurssikerta ryhmässä, jossa oli mukana mm. toinen trikkisheltti. Oli hauska nähdä sekin :) Kolmannen kerran asioihin kuului temppujen opettamisen teoriaa, jota opeteltiin suupieltennuolaisu-tempun alustavalla opettamisella, jalkojen välistä siksakkia kulkemisen idea ja monia muita temppuja mietittäväksi. Erilaisten temppujen opettaminen on siis hyvää aivojumppaa ja energiankulutusta koirille. Koira myös pysyy stressittömämpänä ja rauhallisempana, kun juoksu- , veto- ja jahtausleikit jättää vähemmälle ja lisää niiden tilalle enemmän aivojumppaa. Tunti päivässä (lyhyitä hetkiä pitkin päivää) olisi kuulemma hyvä määrä useimmille koirille. Näiden lisäksi oli lisää mm. häiriösietoharjoittelua ja odotusta.

Keskiviikko aloitettiin käymällä heti aamupäivällä koirapuistossa kaverini Nooran ja hänen koiransa Vilhon kanssa, joka on reilu parivuotias jackrusselipoika. Luna ja Vilho tykkäs molemmat juosta koirapuistoa ympäri ja tulivat kanssa ihan hyvin juttuun melkein tunnin. Lopulta Luna alkoi selvästi vähän väsähtää ja näytellä enemmän hampaitaan, joten otettiin koirat ennen mitään eripuraa narunpäähän ja lähdettiin kävelemään takaisin päin. Oli hienoa nähdä Noora pitkästä aikaa ja Vilho ekaa kertaa <3

Tänään taas postauksen aloittaneen "enmämitäänootehny"-kuvan jälkeen lähdettiin Lunan kanssa taas kohti Näyttämönpuistoa. Tällä kertaa tosin ei menty suoraan sinne, vaan kierrettiin Hermiankadun bussipysäkin kautta ja napattiinvsieltä mukaan Katariina ja pieni soopelityttö Vilja. Sattui myös olemaan hyvä tuuri, sillä koirapuistossa ei tänäänkään ollut muita, vaan Luna ja Vilja sai olla ja leikkiä ihan omassa rauhassaan.


Ei ihme, että Vilja on selällään, kun Luna näyttää tollaiselta :D - tästä sai päivän naurut.





Jälleen kerran oli mahtavaa seurata sitä pentujen iloa, joka niin selvästi tuli esiin leikin aikana. Taas noin tunnin päästä, kun pennut alkoivat väsähtää, lähdettiin kävelemään pois puistosta ja kotimatka menikin tosi hienosti. Matkalla bussipysäkiltä koirapuistoon pennut eivät olisi malttaneet kävellä ollenkaan, vaan olisi heti pitänyt päästä leikkimään, mutta nyt kotimatkalla hiukan väsyneinä neidit kävelivät nätisti rinnakkain ja eroamisen hetkellä Luna ainakin löi pyllyn maahan ja näytti selvästi, että ei halua jättää kaveria vielä. Pakkohan se oli sit lopulta päästää kaveri eri suuntaan... Surullista, mutta elämän reaaliteetteja, jos et Luna sitä vielä tienny. :) Kotona käytiin nätisti suihkussa (siihenkin on nyt jo totuttu, kun sitä täytyy melkein päivittäin tehdä) ja mentiin nukkumaan.

Mun piti tehdä koulujuttuja sen aikaa kun Luna nukkuu, mutta tähänhän se aika taas vierähti. Vielä on tosin pari tuntia tehokasta työaikaa jäljellä ennen iltaa ja väsymystä, mutta täytynee myös viikonloppuna kuluttaa useampi tunti noiden kouluprojektien, joita on enemmän kuin mulla sormia, parissa. Helmikuussa JO saattaa tää meno vähän helpottaa... Tän siitä sit saa, kun on kerrankin hiukan motivaatiota opiskeluun ja koittaa änkeä noin 100 op yhteen lukuvuoteen. Saa nähdä miten mun lopulta käy :D

Viikonloppuna koulutöiden lisäksi toivottavasti ehditään moikkaamaan ainakin isovanhempia ja pikkuveljen perhettä. Huomenna ois myös tarkoitus piipahtaa taas pentupainissa. Ihanaa loppuviikkoa! <3

4 kommenttia:

  1. Voi että! :) Me käytiin itseasiassa Atlaksen kans leikkimässä Viljan kanssa kun olin vanhempien luona. Niin vaan on maailma pieni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näköjään! Tässä parin vuoden aikana on toi maailman pienuus tullu huomattua vähän turhankin usein... :D

      Poista
  2. Meidän penikka tykkää myös rouskutella yksin ollessaan toisinaan rottinkikoreja tekemisen puutteessa. Rottinkisilppua on vastassa takuuvarmasti silloin, jos pari päivää ollaan menty vähemmällä aktivoimisella. Toisaalta aika viatontahan tuo on lopulta noita koreja jyrsiä, kun pitää hampaansa erossa huonekaluista ja johdoista yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jjep! Kyllä sitä mieluummin ostaa uuden parinkympin arvoisen pyykkikorin sit jossain vaiheessa kuin kalliimman pöydän/tv-tason tms. tai löytää kotoa sähköiskuun kärvähtäneen pennun... :/

      Poista