29.12.2013

Ajan kulumista

Hassua kuinka nopeasti tää syksy on mennyt. Oon ehtinyt tekemään vain koulujuttuja, pari kertaa näkemään paremmin kavereita ja käymään Lunan kanssa ensin muutaman kerran koirakoulussa ja sit vielä itsenäisyyspäivän tienoilla kaksissa mätsäreissä. Iiiihan älytöntä koittaa suorittaa lähes 90 opintopistettä yhdessä vuodessa (vertailuna se, että suositus yhdelle vuodelle on 60 op, jos meinaa käydä koulun just opintosuunnitelman mukaisesti ja että 45 op täytyy ainakin kerätä saadakseen täydet opintotuet), mutta katotaan nyt kuin käy. Tähän mennessä (kun vuoden vika tenttikin menee läpi?) on siltikin tullut vasta 16 op. Tosin muutama iso kurssi jatkuu vielä hiukan kevään puolelle ja aika pian alkuvuodesta pitäisikin tulla 22 op lisää, kun saan viimeisetkin aloitetut harkkatyöt tehtyä ja kandidaatintyön kirjoitettua tai kun puuttuva tentti järjestetään.

En muuten ala, jos aika alkaa iän karttumisen myötä kulkemaan vieläkin nopeammin. Enhän mä pysy enää kolmikymppisenäkään sit sen vauhdissa! Nyt jo tekee tiukkaa :D



Loppuvan vuoden kunniaksi aattelin kehittää tähän pohdintaa vielä kuluneen vuoden mieleenpainuvimmista hetkistä. Jos kronologisessa järjestyksessä pitäydytään, luulen että eka merkittävä tapaus oli koiran etsinnän aloittaminen huhti-toukokuun vaihteessa - ja ylipäätään varsinainen päätös siitä (siis sain Aleksin myönnytettyä), että nyt on se oikea aika pennun tulla. Tovin pohdinnan jälkeen alkuvuosi meni vain koulutöitä tehden ja työhakemuksia (joista yksikään ei tärpännyt) lähetellen. Kertokaa jos unohdin jotain tärkeää alkuvuodesta. Toukokuussa mulle tuli ikää 22 ja Luna syntyi. Kesäkuun alussa saatiin tutustua reilu 7-viikkoiseen Tepiin ja oma pentukuume paheni aika paljon. Käytiin Aleksin kanssa myös "5-v"-risteilyllä ja laivalla odotti sviitti skumppapulloineen ja hedelmäkoreineen. Kesäkuun lopussa käytiin kattomassa mein pientä 5-viikkoista palleroa puolestaan ekan kerran ja heinäkuun puolivälissä haettiin se kotiin. Lopun te suunnilleen tiedättekin. Eli siis: koiria ja koulua, kotikodin ja Tampereen välillä ajamista, vähän kavereita sekä ajoittaista väsymistä vähän kaikkeen. Ja vielä vähän koiria. Ja koirakavereita.

Spesiaalina aattelin lopettaa tän vuoden siihen, mitä uutta oon oppinut elämästä yleensä ja elämästä koiran kanssa:
  • Koulutyöt (ja lähes kaikki muukin) kannattaa tehdä ajoissa --- oon pystynyt tähän muutaman kerran, ja epäonnistunut myös muutaman kerran.
  • Enemmän kuin pari tuntia kestävät projektit täytyy aloittaa ajoissa, kun asuu koiranpennun kanssa saman katon alla. Yhdessä illassa on mahdotonta tehdä töitä täysipainoisesti, sillä välillä on pakko lähteä pissareissulle, antaa ruokaa, leikkiä pienen kanssa....
  • Koiranpentu pissaa just silloin kun sillä on hätä. Itsen pitää vaan olla minuutin koiraa nopeampi, jotta ehtii vetää kengät jalkaan ja napata koiran kainaloon - syliin se ei pissaa.
  • Sitä nukkuu paremmin, kun käy monta kertaa päivän (ja illan) aikana ulkona edes pienellä lenkillä sekä leikkii pennun kanssa (konttaa, juoksee ja hyppii pitkin 60-neliön asuntoa) eikä löhöä vain montaa tuntia koneella tai tvn edessä.
  • Aamuherätykset on ihan ok. Mut ei joka päivä.
  • Koiranpennun kanssa elämä on paljon hauskempaa, sillä huonoinakin päivinä pentu keksii jotain tyhmää tekemistä tai näyttää naurettavalta nukkuessaan/hyppiessään/on huuli rullalla. :D
  • Pitää osata rauhoittua ja olla itse rauhallinen, kun pentu pelkää. Rauhoittuminen ja koiran tempuille nauraminen helpottaa myös omaa stressiä.
  • Kiireisten päivien kalenteri on suunniteltava tosi tarkkaan, jotta ehtii kotiin ja lenkille koiran kanssa.
  • Lenkillä menee aina suunniteltua kauemmin. :D
  • Koira lähtee haukkuen ovelle, vaikka kellonsoitto kuuluisi telkkarista.
  • Jokaista suupalaasi vahditaan.
  • Jääkaapin avaaminen, ilman että koira herää, on mahdotonta.
  • Joka kerta, kun perheenjäsen tulee ulko-ovesta, mennään vastaan ihan mahdottoman innoissaan, siis niin että häntä heiluttaa koiraa eikä koira häntäänsä.
  • Päikkäreiden nukkuminen on enemmän kuin sallittua. Sohvalla tietty.
  • Lumi on ihan mahtavaa, mutta vesisade ihan pyllystä.
  • Ehdottomat hankinnat koiraa harkitsevalle: vettäpitävät ulkovaatteet ja kosteutta kestävät/hylkivät "talvilenkkarit" --- ulos on paljon mukavampi mennä, kun ei kaikki vaatteet kastu joka kerta.
  • Koirankakkojen kerääminen kuulostaa paljon todellisuutta ikävämmältä hommalta. Kiität itseäsi nähdystä vaivasta viimeistään, kun peset kengänpohjista toisen koiran paskaa, johon astuit pihalla pimeässä.
  • Naapureista (vanhoistakin) tuleekin yhtäkkiä tuttuja, kun melkein kaikilla on kiinnostusta kysellä pienestä pennusta.
  • Koira tuo halutessani kymmeniä uusia ihmis- ja koiratuttuja, joita meillä ainakin on niin ihania, että oikein harmittais, jos ei oltais tavattu. - Kiitos teille <3


26.12.2013

Joululahjoja

Koirat oli aika vahvasti edustettuina mein antamissa joululahjoissa. Ensinnäkin omille vanhemmilleni yhdessä pikkuveljen perheen kanssa tilattiin Ifolorilta taulu, johon pääsivät kaikki kolme ipanaa.


Toinen samalla reissulla otetuista kuvista puolestaan päätyi mummun hiirimattoon (sekin Ifolorilta).


Nämä kuvat ovat tosiaan lahjomissyistä odottaneet julkaisuaan tuolla tietokoneen kansioissa lokakuun lopulta asti. Niin paljon ois tehnyt mieli julkaista näitä teidän näkyville jo aiemmin, mutta halusin pitää salaisuuden jouluaattoon asti. Mielestäni lahjat onnistuivat hyvin, ja erityisesti vanhemmilleni annettu taulu näytti livenä vielä paremmalta kuin odotin.

Kuvia käytettiin edellisten lisäksi myös Aleksin vanhempien lahjaan, joka oli Ifolorilta tilattu seinäkalenteri vuodelle 2014. Siihen koottiin Aleksin kanssa kuhunkin kuukauteen sopivia otoksia mein ja Lunan yhteisen taipaleen ajalta. Alla muutama esimerkki kuvista, en niitä kaikkia nyt jaksa tähän laittaa, kun varmaankin ovat täällä jossain vaiheessa jo olleet näkyvillä...


Koiramaista linjaa jatkoi myös pikkuveljeni perheelle annettu tiibetinspanieli-aiheinen saunamittari.

Kuva: lahjalaukku.fi
Jakke ja Tepi saivat myös toivomuksen mukaisesti edellistä isomman namipallon. Se on siis pallo, jota pyörittämällä aina joskus ulos putoaa sisällä oleva nami, siis ajankulua koiralle.

Lisäksi lahjapaperiin käärin muutaman rasian karkkia, kirjan pappalle sekä vielä vähän muuta muun muassa kaverilleni ja Aleksille.

Musta on nyt viime vuosina tullut innokas lahjojen antaja. Tarkoitan tällä sitä, että mielestäni lahjojen antaminen on hienoa, mahtavaa ja tosi kivaa. Yritän aina panostaa siihen, että lahja olisi saajalle ainakin mielekäs tai ehkä jopa myös hyödyllinen, eikä vain "jotain" äkkiä hankittua. Olisi hienoa tehdä enemmän itse, mutta nyt tänä syksynä en todellakaan ole ehtinyt. Hatunnosto siis kaikille, jotka ovat rakkailleen jotain väkertäneet. Itse keskityin tänä vuonna vain kauniisiin sekä hieman huijaaviin lahjapaketteihin. Esimerkiksi Aleksille ostamani reppu piti rullata ennen paketointia löyhästi, jottei se olisi niin ilmiselvästi reppu paketissa.

Saatuja lahjoja, erityisesti Lunan, kokoan erilliseen postaukseensa, kun saan aikaiseksi kuvailla niitä ja kun viimeinenkin paketti vielä tulee postin kautta.

Mikä on mieleenpainuvin lahja, jonka itse olet antanut? Tai onko jotain mitä haluaisit antaa jollekulle, mutta et ole pystynyt?

Nyt ihania unia kaikille ja palaillaan vielä pari kertaa tän vuoden puolella!

25.12.2013

Onnistunut jouluaaton jälkkäri

- Mitä tää on?
- Pannacottaa.
- Mitä se on?
- Hyvää.
- Eli  mitä?
- No hyvää. :D

- No mikä tää punainen on ja miten se tapetaan?
- Se on glögiä. Kyllä sen lusikalla saa paloiksi, jos haluaa.
- Entä miten tämä pipari liittyy tähän?
- Se on hyvää.
- Mitä?
- No hyvää...

Ideana oli tehdä joulumausteista pannacottaa jonkinnäköisellä glögihyydykkeellä. Tämä ei ihan tarkkaan toteutunut, kun en nyt jaksanut suuremmin mitään reseptiä alkaa säveltämään, mutta kahden valmiin yhdistelmällä tuli aika maukasta aattojälkkäriä. Kahdestatoista maistaneesta yhdelle nirsolle ei ihan koko annos mastunut, mutta sen mä kyllä vähän arvasinkin :)
 

Alkuperäinen pannacotan resepti on täältä. Tähän herkulliseen pannacottaan, jota tuli ihan kivat annokset 11:lle, tarvitaan siis
Ainekset 1:
2,5 dl maitoa
2 dl sokeria
puolikkaan appelsiinin kuoriraaste
kanelitanko
5 liivatelehteä

Ainekset 2:
2,5 dl maitoa
5 dl kermaa
5 dl jogurttia (turkkilaista/kreikkalaista tmv.)

Ensin laitetaan liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Loput (Ainekset 1) sekoitetaan keskenään kattilassa ja kiehautetaan koko ajan sekoitellen. Kuuma maito siivilöidään, jotta appelsiininkuoriraaste ja kanelitanko saadaan joukosta pois.


Seuraavaksi puristetaan liivatelehdet kuiviksi ja sekoitetaan ne kuuman maidon joukkoon. Lopuksi joukkoon lisätään vielä Ainekset 2, jotka sekoitetaan joukkoon siten, ettei jää mitään jogurtti- tai muita paakkuja. Viimeiseksi sopivan kauhan kanssa annostellaan vielä pannacotta annoskulhoihin.


Pannacotan "kaveriksi" tein glöginapit, joihin tarvitaan 2 dl glögitiivistettä ja kaksi liivatelehteä. Itse laitoin varmuuden vuoksi 3 liivatelehteä, mutta tällöin glöginapeista tuli mielestäni vähän liian kovat ja "marmeladimaiset". Eli siis glögi kuumennetaan ja joukkoon sekoitetaan kylmässä vedessä liotetut ja kuivaksi puristetut liivatelehdet. Itse annostelin glögin silikonisiin muffinivuokiin, joista tarjoilua ennen napit sai kokonaisina varovaisesti irroitettua ja pudotettua pannacotan päälle.

Lopputulos maistui mielestäni hyvältä ja onnistui kaikkiaan erinomaisesti näyttäen tältä:


23.12.2013

Ihanaa joulua!

Luna täältä toivottelee kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille mahtavaa joulunaikaa: paljon kivoja lahjoja (leluja, maistuvia herkkuja, kaikkea!), mahan täydeltä hyvää ruokaa ja ja paljon ihania kainaloita ja sylejä, joissa ottaa torkut aattoiltana.




Jouluisin terkuin

22.12.2013

Joulua edeltävä viikko

Meillä on ollu ihan mahdoton viikko. Käytiin Hakametsän koirapuistossa alkuviikosta pari kertaa, ensin moikkaamassa Viliä ja myöhemmin vielä Sisua. Vilin ja Lunan menoa oli mahtava seurata, kun kovin samannäköiset kaverukset painalsivat menemään pisin pusikkoja. Sisun kanssa samaan aikaan puistoon osui Lunaa vähän nuorempi bordercollien pentu ja sen meno oli niin villiä ja vauhdikasta, että Lunaa vähän taas jänskätti, mut kyllä sekin juoksemaan ehti ihan kunnolla. Keskiviikkona käytiin vielä leikkimässä "uuden" tutun, ihan Lunan kokoisen soopelineidin kanssa, joka asuu meidän naapuritalossa. Oli mahtavaa päästää Luna vapaaksi taas pitkästä aikaa koirapuiston aitojen ulkopuolella. Näiden reissujen avulla saatiin Luna vähän väsymään, jotta sain luettua torstaiseen tenttiin edes vähän rauhassa. Muuten alkuviikko oli siis aika tylsä. Tai ei siitä ainakaan mitään kannata kirjoittaa.

Lunan ja Vilin meno oli niin päätöntä, että joulukuun pilvisen päivän valaistuksessa mun kamera ei pysyny vauhdissa mukana ollenkaan. Uus yritys, kun päivät taas tosta alkaa pian pidentyä!

Torstaina puolestaan oli itellä menoa alkuviikonkin edestä. Aamulla yhdeksältä alkoi tentti, jossa viihdyin puoli yhteentoista asti. Yhdeltätoista käytiin koululla syömässä, ja sitten lähdin kotiin hetkeksi, ennen kuin suunnattiin Aleksin kanssa keskustaan viimeisille joululahjaostoksille. Tuli oikeen taas fiilisteltyä keskustassa kulkiessa, kun kaupoissa soi joululaulut, keskustorilla olevalta joulutorilta leijaili glögin, pipareiden sekä paahdettujen manteleiden tuoksu ja kaikkialla sai ihastella mahtavia jouluikkunoita. Esimerkiksi Sokoksen koiramäki-aiheinen ikkuna oli aika hienosti rakennettu. Joulufiilis kuitenkin sai väistyä lievän jännityksen tieltä, kun neljältä suunnaksi piti ottaa YIT:n konttori erään harjoitustyön aloituspalaverin vuoksi. Olipas se virallista :D Keskustasta suuntasinkin ennen kuutta vielä suoraan koululle, jossa paneuduttiin kaverin kanssa vielä muutama tunti mallinnuksen harjoitustyön saloihin. Vähän masentava tapa lopettaa koulu ennen joulua siihen, että jää harjoitustyö kesken, mut ei nyt ollut oikeen enempää aikaa ja sen palautuskin on vasta tammikuun loppuun mennessä, niin eiks se siitä sit tammikuussa valmistu :)

Luna jakaa selvästi mun kiinnostuksen kenkiin (jota toi kurainen talvi-goretex-ecco-lenkkari kuvaa siis kaikkein parhaiten :D )

"Enkä varmasti tehnyt mitään kiellettyä!"

Perjantaina pakkailtiin aamupäivä tavaroita kasseihin ja kasseja autoon. Yhdeltä suunnattiin auto täynnä eläinlääkäriin, johon aamulla sain vielä ajan. Lunan oli silmä rähminyt limaista rähmää parina edeltävän aamuna ja päätin, että jos fiksun ajan saan, niin käydään sitä nyt näyttämässä, jotta ei pahimmassa tapauksessa tarvi sit joulunpyhinä ettiä eläinlääkäriä mistään. Silmästä löytyi lievää punoitusta ja väriaineen avulla selvisi, että kyynelkanava on toiselta puolen todennäköisesti hiukan tukossa. Mukaan saatiin silmätippoja, joita käskettiin tiputella kumpaankin silmään 1-2 tippaa neljästi päivässä noin kymmenen päivän ajan. Eiks se sillä. Ja jos ei, niin sit loppiaisen jälkeen mennään uudestaan, että voi huuhdella sen kyynelkanavan rauhoituksessa ihan kunnolla auki.

Eurassa Luna pääsi vielä illalla leikkimään vähän Jakken ja Tepin kanssa pitkästä aikaa ennen kuin oli aika mennä nukkumaan. Mä nukuinkin nyt kaksi yötä eri ositteessa kuin Luna ja Aleksi, sillä oli viime viikkojen kiireiden vuoksi ihan äärettömän väsynyt. En muista, koska olisin viimeksi 12 h heräämisen jälkeen haukotellut niin paljon ettei puhumisestakaan tahtonut tulla mitään. Mut nyt oon tosiaan kaksi yötä nukkunut niin hyvin, ettei edes isä yövuorosta tullessaan oo herättänyt mua. Tää on tätä arjen luksusta taas, nimittäin mulle kertyi 19 h yöunia (vaikkakin lauantai-aamuna kello soikin jo kahdeksalta) ja tunnin torkut kahden päivän aikana.

Tekis mieli jatkaa loppulomakin tällä Lunan esimerkin mukaisella linjalla.

Joulu on jo niin lähellä, että kaikki paketit on valmiina, joulukinkku odottaa jääkaapissa, kaikki piparit on tehty ja enää pitäis miettiä aaton jälkkäri valmiiksi. Oon ideoinu pannacottaa jouluisilla mausteilla ja glögisiirappia tai -hyytelöä sen kanssa, mutta vähän on toi toteutus vielä auki, kun mitään täydellistä reseptiä en oo löytänyt.

Mitenkäs muilla herkutellaan aattona? Enkä nyt tarkoita notkuvaa pääruokapöytää, vaan sitä jälkiruokaosastoa. Onko ihan perinteisiä herkkuja (pipareita, joulutorttuja...), jotain ihan uusia herkkuja vai molempia? Mistä ite tykkäätte eniten ja mitä ilman ei joulu tule?

Itse kaipaan vähän vaihtelua, ja vaikka erityisesti piparit ja joku mummun tekemä kuivakakku kuuluvatkin joulun jälkiruoka-/kahvipöytään, niin mielestäni uusillekin tuttavuuksille on paikkansa. Joulutortuista taas olen sitä mieltä, että ne ovat hyvin ennen ja jälkeen joulun, mutta aatoksi niitä on turha tehdä, sillä syötyään yhden rasvaisesta taikinasta tehdyn joulutortun, ei muuta mahaan enää edeltävän ähkysyömisen takia mahdukaan.

ps. Vaikkei keltään nyt tullutkaan mitään postausideoita, niin ainakin kolme postausta ois luvassa vielä tälle vuodelle. Jos ehdin. Yritän myös muistaa tallentaa kameran muistikortille hieman tunnelmia meidän joulutunnelmista ja ehtiä ulos ottamaan kuvia, mikäli aurinko yhtenäkään lomapäivänä näyttäytyy. Niin ja vielä pahoittelut kuvanlaadusta, aattelin, että parempi huonompikin piristys tuolla tekstin joukossa kun ei sitä ollenkaan :)

Enää kaksi yötä jouluun! Ootteko nähny tonttuja? Ja ollu kilttejä?

16.12.2013

Kahdeksan yötä jouluun

Nyt on aika taas mein viikonlopun kuulumisille. Otettiin viikonloppu aika rauhallisesti eikä järjestetty taas liikaa mitään ohjelmaa, että ehdittiin molemmat jälleen rauhoittua, tehdä vähän koulutöitä ja nukkua tarpeeksi. Tai no, en nyt tiedä rauhoittumisesta, kun itellä oli molempina aamuina kello soimassa ja yhteensä vietin koululla kahden päivän aikana reilu kymmenen tuntia - siis lauantaina ja sunnuntaina, ihan outoa. Lunalla taiskin suurimman osan viikonlopusta olla vähän tylsää.

Perjantaina nautittiin aurinkoisesta aamupäivästä käymällä pitkällä lenkillä Näyttämönpuistossa ja sen ympäristössä liukastelemassa. Kurapalloilun jälkeen siis melkein kaikki lumet ovat sulaneet täältä Hervannasta ja joka paikassa oli pelkkää jäätä. Melkein joka askeleella sai varoa ettei mennyt nurin. Lunan liukastelua oli hauska seurata :) Myös jäätyneet lammikot oli kummallisia ja ohuen jääkerroksen ripinä tassujen alla outoa.








Koulussakäymisen jälkeen mentiin taas Mustin ja Mirrin pentupainiin, jossa oli harvinaisen vähän porukkaa, ehkä vain puolet normaalista. Tälläkään kertaa ei ollut shelttikavereita, Lilikin oli mennyt ja tullut kipeäksi eikä siis päässyt mein seuraksi. Paranemisia Lilille! :)

Lauantai-aamun Luna ja Aleksi vietti keskenään kotona, kun mä lähdin poikkeuksellisesti täältä Treeltä ajelemaan Huittisiin ratsastustunnille. Oli mahtavaa saada paikkoja vähän liikeelle tän kaiken koneella istumisen jälkeen, joka on nyt viime viikkoina ollut ihan pakollista mittavien harjoitustöiden vuoksi... Kotona odottikin mahtava ruuan tuoksu: uunissa oli jo lähes kypsää possun kassler-paistia (HK:n herkkupaisti tms?) vihannesten kanssa ja perunoiden kaveriksi tulossa vielä rosepippurikastiketta. Nams. Ilta menikin sitten ensin torkkuessa ja lahjoja paketoidessa sekä myöhemmin vielä koululla harkkatyön parissa. Hemmetin CAD-piirustukset.

Mein tonttutyttö oli ahkerasti mukana paperin rapistelussa

Sunnuntai alkoi kouluun lähtemisellä (joo, CAD-piirtäminen jatkui yhä) ja tulinkin sieltä neljäksi kotiin vain syömään (äärettömän herkullisia itetehtyjä hamppareita edeltävän päivän paistisiivuilla, salaatilla, kermaviilikastikkeella ja salsalla), voidakseni maha täynnä palata melkein heti takaisin atk-luokkaan tuotekehityksen harkkatyön pariin. Siis älytöntä. Mut nyt on kaksi (tai oikeastaan  melkein kolme) harkkatyötä taas pois jaloista. Seitsemän aikoihin palailin kotiin, sillä oltiin sovittu, että mennään illalla vielä käymään Lunan kasvattajan luona. Mukavaa keskittyä välillä taas tuohon nelijalkaiseen. Ylöjärvellä meitä odotti kasvattajan lisäksi Lunan emo Sofi, pari muuta Lunan ikäistä shelttipentua sekä lauma ihania pyöreitä tiibetinspanielipentuja <3

Oli jotenkin hämmästyttävää huomata kuinka paljon Luna muistuttaakaan emoaan. Noilla kahdella oli jotenkin ihan samat ilmeet ja erityisesti päästään ne oli hyvin samanlaisia, vaikka toinen onkin soopeli ja toinen trikki. Jotenkin ton Sofin ilmeetkin oli tositosi tuttuja, kun se tuli haistelemaan ja pusuttelemaan meitä. Luna oli korkeudeltaankin hyvin samoissa Sofin kanssa, ja kuten kasvattajakin arveli, tuskin se enää senttiä enempää kasvaa. Mein pikkuipana oli kaikenkaikkiin tosi nätisti ja jopa ehkä vähän vieraskorea :D Hiukan ihmeteltiin noin luovutusikäisiä tipsupentuja, kun ne änkesi ulos pentuaitauksestaan - vallan kummallisia mönkijöitä.

Seuraavissa kuvissa vähän koirien silmät loistaa salaman vuoksi. Ei ollu aikaa kauheesti ettiä parempia asetuksia kamerasta, kun ei noi pysyneet paikallaan montaakaan sekuntia :D Siinä ne nyt kumminkin on: tytär ja äitinsä.




Tänään (maanantaina) ei olla taas tehty mitään järkevää, koulutehtävät ei siis kuulu siihen kategoriaan. Nyt kun ei paljoa enää koulua ole jäljellä, tulee varmaan syötyä tällä viikolla aika monta kertaa itse tehtyä ruokaa. Tänään olikin mun vuoro kokkailla ja lopputuloksena saatiin pöytään pastaa herkullisella kastikkeella. Kastikkeeseen käytin loput (noin neljännes alkuperäisestä vajaasta kilosta) lauantaina kypsennetystä lihasta. Täytyy sanoa, että oli kyllä opiskelijoiden kukkarolle sopiva lihaostos, sillä vajaalla viidellä eurolla sai periaatteessa kolmelle päivälle ruoan, tietty salaatit, perunat/pastat ja kastikkeet tulee tohon päälle, mut kuitenkin. Liha-annoksen hinnaksi tuli vaivaiset 80 snt/annos ja kaikki, mitä syötiin, oli tosi herkullisia. Tosiaan kun kasslerin kypsentää kunnolla, niin ei niitä "sitkeitä paikkoja" kauheasti sinne jää. Tätä ostetaan uudestaankin!


Tällä viikolla ois tarkoitus ainakin nähdä taas ehkä Sisua, lukea tenttiin, tarkistaa fuksien harkkatyöt, käydä vielä yhdessä harkkatyön aloituspalaverissa sekä pakata kaikki mahdolliset tavarat joululoman viettoa varten. Oon myös miettinyt, että joululomalla mulla saattais olla sen verran aikaa, että jos jotain toiveaiheita saatais tässä nyt reilun viikon aikana kasaan, ni voisin niitä sit toteuttaa joulun pyhinä mahdollisuuksien mukaan. Eli antaa tulla (toteuttamiskelpoisia) ideoita, jos joku haluaa jotain spesiaalimpaa tietää musta, Lunasta, mein elämästä, mun ajatuksista tai jostain. :)

12.12.2013

Kurapalloja

...oli tänään taas liikkeellä, kun lähdettiin illalla Hakametsän koirapuistosta kotiin. Kyllä täytyy todeta, että vaikka ennen koirantuloakin olen inhonnut näitä loskakelejä, niin nyt inhoan niitä kyllä vielä enemmän. Miksei vosi olla noin kaksi astetta kylmempää, niin ei tarvitsisi pestä omia ulkohousuja sekä koiraa pienen painihetken jälkeen? Oltiin Hallan kanssa vähän juoksemassa ja painimassa. Sen lopputuloksena meillä näytettiin tänään ennen pesua taas tältä:


Ja pesun jälkeen taas tältä. Valkoinen oli taas ainakin valkoista eikä harmaata tai ruskeaa. Painiminen oli niin mukaansa tempaavaa, että korvapainotkin olivat pudonneet matkan varrelle.


Pari päivää oli niin hienoa säätä: nättiä lumisadetta, pari astetta pakkasta, ei liikaa tuulta... Nyt on jäätä, pimeää, loskaa, vettä ja liukasta. Jouluvalot sentään vähän vähentää tuota pimeyttä. Ehkä me pärjäillään.


Mitäs muuten löytyi teidän tai karvakorvienne kirjeestä tai lahjalistasta Joulupukille? Kuis hyvin nuo toiveet on toteutumassa?

 Luna sai etukäteen jo yhden lahjan. Hassut tontut toivat punaisen Hurtan talvimanttelin koossa 36 jo alkuviikosta meille. Vielä ei oo päästy sitä kauheesti käyttämään, kun on ollut tätä vesikeliä. Tuolla Lunankin turkilla jo parissa pakkasasteessa alkaa tarjentua, jos ei kauaa tarvitsee paikoillaan seisoskella. Laitettiin muuten hyvä kiertämään, kun Luna kerran sai jo yhden etukäteisjoululahjan, niin annettiin Lunan edellinen talvitakki (joka keikkui enää tuolla selän päällä) perheeseen, johon on tulossa pieni karvapallero just ennen joulua. Mahtava lahja sekin on <3 Hitsinvitsit kun toi mein ipana on jo iso. Äkkiä noi vauva-ajat menee. Nyt ollaan tosiaan jo suunniteltu osallistumista näyttelykoulutukseen tammikuussa. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee :)


ps. Noi Lunan korvat on hassut. Ne oli siis ihan pystyssä (kuten kuvista näkyy), kun tultiin kotiin, mutta just tällä hetkellä ne on tosi nätisti taitoksella, vaikka ei olla koskettu, laitettu painoja tai mitään niihin. Onko muilla tällaista vaihtelua?

8.12.2013

Tokat mätsärit

Kaverit sai mut houkuteltua - vai houkuttelinkohan mä sittenkin kaverit mukaan? - heti seuraaviin mätsäreihin. Eiks se sit kun johonkin ryhtyy ni kantsikin tehdä kunnolla? :D Tosiaan yhden aikoihin lähdettiin tänään Hervannasta kohti Ylöjärveä ja Koirakoutsin hallia kohti. Lunalla oli kavereina tällä kertaa Lili ja Nala, jotka on täällä blogissakin joskus näkyneet. Oltiin siis kolmen parikymppisen ja kolmen puolivuotiaan voimin reissussa.

Tällä kertaa me oltiin Lunan kanssa porukan kokeneimmat, kun Lili ja Nala omistajineen olivat ihan ensikertalaisia - kuten mekin edellispäivänä. Oli kauhistus kun päästiin perille: mulla oli tuoreessa muistissa edellisten mätsäreiden osallistujamäärä, joka oli luokkaa 50 koirakkoa. Täällä Ylöjärvellä oli iso hallin piha jo mein saapuessa ihan täynnä autoja ja koiria varmaan joku 150 :D Pienten pentujen luokassakin oli reilu 30 osallistujaa edellispäiväisen yhdeksän sijaan. Vähän saatiin odotella, kun me kilpailtiin numeroilla 125, 126 ja 127.

Odotteluaika meni kuitenkin ihan kivasti, kun oli juttuseuraa ja pennuillakin oli taas toisistaan vähän seuraa. Painia ne olis halunnut, mutta se ei nyt valitettavasti taas onnistunut. Saatiin Lunan kanssa punainen nauha, mutta sitten punaisten kehässä ei enää sijoituttu. Itelle jäi taas tästäkin ihan hyvä olo, ja musta Luna meni nätimmin kuin perjantaina. Tuomari käski koittaa ilman nameja ja ihme kyllä se toimi. Jotenkin ajattelin, että ei siitä tuu mitään, mut homma toimi niin paljon paremmin. Ei paha :)


Kotimatkalla kierrettiin vielä Peltsun uimarannan kautta, jossa noi kolme pienempää sai purkaa vielä pahimmat virtansa. Kotona sitten väsyttikin sopivasti, ja mä lähdin hyvillä mielin vielä muutamaksi tunniksi koululle ahertamaan harkkatyön pariin.


Mun on elämä nykyään pelkkää koulua tai koiria. Jostain syystä. :D

6.12.2013

Jännän äärellä

Tää viikko on ollut iha mahdoton. Nyt on vasta perjantai, niin aloitetaan kuulumisten kertaaminen viime viikonlopusta. Perjantai ja lauantai nyt menivät omalla painollaan, nähtiin Jakkea ja Tepiä, mä kävin lauantaina aamulla ratsastamassa ja pienenä poikkeuksena oli VPK:n pikkujoulut illalla. Sunnuntaina puolestaan mentiin mummulaan leipomaan pipareita. Tavallisesti tää "perinne" on ollu itsenäisyyspäivänä (ollaan siis tehty näin siitä asti joka vuosi, kun mä ja mun pikkuveli on osattu istua ja jotenkin käyttää pientä kaulinta eli jo lähes 20 vuotta!), mutta koska päätettiin olla viime sunnuntaista alkaen melkein aattoon asti (siis myös itsenäisyyspäivänä) Tampereella, piti asiaa vähän aikaistaa. Ja oli se mummun tekemä piparitaikina taas vaan niiiin hyvää - ainakin ensimmäiset puoli tuntia. :D Samalla lailla sitä taikinaa yhä syö liikaa, samoin kuin sillon viisvuotiaanakin. Eikä oo meinaan meillä pipareista puutetta tänäkään jouluna, melkein siinä leipomisen loppusuoralla tuli taikinaa jo korvistakin ulos, kun leivottavana oli niin iso vadillinen taikinaa. Piparimäärän voitte kuvitella, kun isolle uunipellille levittäisitte koko pellin leveydeltä noin 20-senttisen läjän märkää hiekkaa sellaiseksi loivaksi kummuksi. Samankokoinen (ei ehkä kyllä yhtä painava) pellillinen foliolla ympäröitynä meinaan vietiin mummulasta meille kotiin. Ihan koko määrää me ei jostain syystä tuotu Tampereelle, vaan pakattiin mukaan vain noin kymmenesosa, mikä sekin on paljon kahdelle.



Maanantaina ei enää herkuteltu, sillä Lunan piti olla aamukin syömättä, kun 13.45 oli aika eläinlääkärille. Vihdoin ja viimein saatiin se viimeinenkin maitohammas sieltä suusta pois. Eläinlääkärin mukaan purenta oli oikein hyvä siitä huolimatta, että pysyvä hammas kasvoi melkein täyteen kokoonsa maitohampaan vierellä. Onneksi. Sit vinkkejä niille, joilla sama operaatio on täällä Tampereen seudulla edessä: jos on yhtään rahasta kiinni ja kulkeminen onnistuu, niin kannattaa maitohammasoperaatioissa ottaa suunta Ylöjärvelle tms. hiukan kauemmas Tampereen keskustasta. Pienen selvitystyön jälkeen selvisi, että mein yhden yläkulmurin poistaminen Pirkkalassa maksoi enemmän kuin kahden kulmurin ja kahden poskihampaan tai vaihtoehtoisesti kolmen kulmurin irroittaminen Ylöjärvellä. Palvelua tuolla Pirkkalassa en voi kyllä kritisoida yhtään, sillä se oli tosi mukavaa, nopeaa ja ammattitaitoista, kuten monet ovatkin kehuneet. Samat kriteerit kyllä täyttyivät kuuleman mukaan myös tuolla toisessa paikassakin. Että näin. Maanantai-ilta menikin siinä todella rauhallisissa merkeissä, kun Luna nukkui vielä rauhoituksen jäljiltä aina noin kahdeksaan asti. Sain itse luettua tiistai-iltaiseen tenttiinkin kaikessa hiljaisuudessa, ilman että kukaan hyppi syliin ja kerjäs leikkimään tai lenkille...


Tiistaina jatkoin lukemista vähän väsyneenä, koska eihän sitä yöllä sit Lunaa kauheasti väsyttänyt, kun just oli monta tuntia päivällä nukuttu. Luna onnistui pudottamaan Aleksin kelloradionkin yöpöydältä siinä pomppiessaan. Ei se meinannut rauhoittua sängyssäkään mein välissä, kun kokeiltiin sitäkin rauhoittumiskeinona. Päivän aikana luin vielä vähän uutta materiaalia, selasin kirjoittamiani muistiinpanoja ja kehitin uuden muistisäännön. Siis täysin mahdotonta ilman muistisääntöä opetella yrittäjyyden kymmentä motiivia Pyykön mukaan. "RaMeId on KoKemäellä Asuva LuTuinen KiSu" = Rahantekokone, Merkitys, Identiteetti, Kontrolli, Keskittyminen, Asiakas, Luottavaisuus, Tulevaisuus, Kilpailu ja Suoriutuminen. Näitä vielä kysyttiinkin ja olin aika tyytyväinen itteeni, kun kerrankin keksin jotain toimivaa :D Jos asia kiinnostaa enemmän, niin etsikää kirjastosta Manne Pyykön Minustako yrittäjä? -kirja. Tiistaina illalla tentin jälkeen olikin sit jo veto niin pois, että loppuilta meni melkein torkkuessa tvn edessä ja Lunan kanssa leikkiessä, jolla muuten taiskin olla vähän tylsä päivä, kun ei oikein vielä riehuakaan saanut.



Keskiviikkona taas nousin ajoissa, mutta ties mistä syystä menin peiton alle takaisin (varmaan tuli vilu ulkona Lunan pissaressulla) ja nukahdin toviksi. Vielä ehdin ihan kohtuullisesti tarkastaa yhdet harkkatyöt, laittaa itseni kuntoon ja juosta syksyn viimeisiin rakentamistalouden perusteiden harkkohin. Jäi aika mahtava, mutta toisaalta vähän surullinen fiilis, kun toivotin fukseille omasta puolestani hyvät joululomat Lunan joulukorttikuvan kera ja sain vielä pienet aploditkin harkkojen lopussa. Oli ne hienoja pieniä teekkarinalkuja :D Harkkojen jälkeen vähän kiireellä syömään ja sitten kaverin kanssa atk-luokkaan tekemään elinkaaritalouden harkkatyötä valmiiksi. Voi apua. Ehkä tää syksy tästä kuitenkin joskus loppuu, kun viime viikolla sain kaikki markkinoinnin työt tehtyä vihdoin ja viimein, keskiviikkona saatiin toi edellä mainittu työ loppuun seuraavan aamun esitystä varten ja yksi tenttikin oli jo. Enää yksi tentti ja kolme ja puoli harkkatyötä. Keskiviikkona illalla lähdettiin vielä Lunan kanssa bussilla Hakametsään, jossa treffattiin taas Viljaa omistajineen. Mahtava seurata tuota Lunan kehitystä, sillä nyt se oli taas jo paljon reippaampi, kuin edellisen Hakametsän vierailulla, siellä kun aina on muitakin kuin vain se yksi tuttu kaveri. Luna lähtee jo ihan kivasti leikkeihin mukaan, vähän se yhä vierastaa, jos joku tulee vähän nopeemmin kohti, mutta ehkä se alkaa olla jo ihan normaalia käytöstä. Vilja oli myös menossa perjantaina Tamskin järjestämään match show'hun (mätsäreihin) ja ideasta innostuneena mäkin aloin suunnittelemaan mein osallistumista myös.

Torstaina oli syksyn viimeinen luento 8-12 ja harkkatyön tekemistä lähes viiteen asti, jonka jälkeen kiiruhdin hetkeksi kotiin. Ennen kuutta lähdettiin käymään vielä Ideaparkissa kaverin kanssa. Mun oli tarkoitus ostaa joululahjoja, mutta enhän mä mitään löytäny. Ideaparkista suunnattiin suoraan Tampereen keskustaan ja rautatieasemalle, josta hain toisen kaverin "yökylään". :) Vajaan kymmenen kilometrin kotimatkasta tulikin yllättävän jännä reissu. Pian rautatieaseman jälkeen, hetken matkaa Kalevantietä ajettuamme aloin ihmetellä taustapeilissä näkyviä sini-punaisia vilkkuvaloja. Kuikuilin ympärilleni nopeasti, että mitä täällä oikein tapahtuu, ja muutama sekunti meni kyllä ennen kuin tajusin, että valot on tarkoitettu meille. Onneksi kohdalle osui bussipysäkki, johon oli helppo pysähtyä. Mä olin ihan kauhuissani, että mitä on tapahtunut.
"Ootkos paikallisia?", naispoliisi kysyi ja pyysi samalla nähdä ajokorttini ja auton paperit.
"En. Pari vuotta oon asunu täällä opiskelun vuoksi, mutta autoillu (keskustassa) tosi vähän."
"No ajoit tossa aika reippaasti. Tässä on tosiaan neljänkympin rajoitus. Tällä kelillä ois myös syytä vähän varoa."
"En mä yleensä. Ajan aina rajoitusten mukaan." Olin ihan kauhuissani jo tässä kohtaa, että varmaan saan sakot, että se niistä veronpalautuksista... Olin tosiaan ajanut lähemmäs kuuttakymppiä, sillä ihan luulin, että se on rajoitus tossa kohdassa. Naispoliisi totes kuitenkin paperit katottuaan ja mut puhallettuaan, että "pääset tällä kertaa pelkällä nuhtelulla, mutta toivottavasti olet jatkossa tarkempi". No olen varmana. Karmeita hetkiä tollaiset. Loppumatkan tärisikin sit kädet ja jalat, kun olin niin järkyttynyt tapahtuneesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin vai miten se menee?
Illalla tehtiin ja syötiin vielä pitsaa (ei muuten kannata yrittää avata tomaattimurskatölkkiä pullonavaajalla!) ja kaverin mukanaan tuomia muffinseja sekä käytiin Lunan kanssa vielä ennen puolta yötä lenkillä lumisateessa - Hervanta oli aika hiljainen tuolloin. Karmealle päivälle kiva lopetus joka tapauksessa.

Perjantaina tosiaan kello soi yhdeksältä, jotta ehdittiin laittamaan ittemme, Luna ja mein tavarat lähtökuntoon ennen puolta yhtätoista. Vähän jännitti. Eihän meistä kumpikaan ollut koskaan ollut missään koiranäyttelyssä, ja mäkin olin vasta edellisenä iltana hiukan tutustunut siihen, miten asiat mätsäreissä nyt yleensä etenee. Hyvin siellä kumminkin meni, tai mä olen ainakin ihan tyytyväinen mein ensimmäiseen suoritukseen. Odotteluaika meni aika kivasti kun oli tuttu kaveri (Vilja) lähellä ja leikkimään yrittäminen olikin paljon kivampaa kuin turha jännittäminen. Eihän sitä nyt voinut suoraan suittuja karvoja päästää sekoittumaan painin tohinassa :D niin pidettiin pennut lähekkäin, mutta ei liian lähekkäin. Koiria hallissa oli useampi kymmenen, mutta Luna oli nätisti kaikinpuolin. Ties mistä syystä itse arvosteluun laitettiin Luna ja Vilja samaan aikaan, vaikka ilmoittautumisessa täti nimenomaan katsoi mein numeron niin, että noin ei olisi pitänyt käydä. Noh, sillä mentiin ja toisaalta oli ihan kivaa, vaikkakin hiukan Lunan keskittymistä häiritsevää, se että oltiin yhä Viljan kanssa lähekkäin. Ei sentään onneksi oltu ensimmäinen, vaan toinen (helpotuksen huokaus) pari, joten hiukan me untuvikot ehdittiin ottamaan mallia kokeneemmista esittäjistä. Lunaa jännitti pöydällä oleminen ja tuomarin tutkiminen sen verran, että saatiin sininen nauha ja rohkeampi Vilja ansaitusti sai punaisen. Kaikkien parien jälkeen arvosteltiin meidät sinisen nauhan saaneet vielä yhdessä ja kerrottiin neljä sijoittunutta: me tultiin kakkosiksi! Vaikkei osattu mitään :D On toi mamman muru aika mahtava. Viljallakin meni hyvin, sillä se sijoitettiin punaisten ryhmän kakkoseksi. Vähän treenataan jatkossa tuota nätisti kulkemista ja sitä vieraiden koskettelun sietämistä (eli kaikki käymään tulevat, varautukaa siihen, että täällä nostetaan koira pöydälle ja saatte sitten vähän rapsutella sitä :) ), ja mennään varmaankin ensi vuoden puolella yrittämään uudelleen. Palkintopussukassa oli Lunalle vähän pureskeltavaa ja herkkuja sekä pieni lelu ja itselle pepe-pötkö. Pussukan lisäksi saatiin ruusuke ja pieni pokaali.




 

 

Tampereella, tai ainakin Hervannassa, on jo ihan täysi talvi: puut näyttää lumisateen jäljiltä ihana pehmoisilta, lunta on tullut parin päivän aikana varmaan kymmenisen senttiä ainakin ja parkkipaikkojen reunoilla alkaa olla jo ihan kunnon lumikasat. Näyttämönpuistossa myös lapset laskee mäkeä, tekee lumiukkoja ja heittelee lumipalloja. Luna taas pomppii ihan innoissaan hangessa ja tunkee nenäänsä jokaiseen lumikasaan sillai, että melkein koko sen naama on lumessa tai vähintään kuono on ihan valkoinen. Kyllä mäkin nautin äsken lenkillä tosta puhtaasta valkeasta lumesta. Oikeen teki mieli ittenkin lähteä tekemään lumiukkoa.

Mulla on tosiaan ollu vähän rankka viikko ja oonkin pariin otteeseen käynyt jo ihan ylikierroksilla tän kaiken takia. Tää itsenäisyyspäivä nyt hieman rauhoitti tilannetta ja oli kokonaisuudessaan tosi kiva. Mites muilla on itsenäisyyspäivä mennyt, ootteko ehtineet nauttimaan lumesta tai jostain muusta? Mä meinaan tänään enää juoda hiukan glögiä, syödä iteleivotun piparin ja mennä nukkumaan. Kiireettömyys on välillä ihan mahtavaa.