Pennun etsimisestä

Piti kirjoitella pennun tavaroista seuraavaksi, mutta se jääköön siksi, että olen taas Tampereella ja saan otettua kuvat niistä tavaroista, joita jo ostettiin. Lähdin siis muutamaksi päiväksi hellettä pakoon pois kaupungista ja palailen, kun nämä ilmat tästä hieman viilenevät joskus toivottavasti viikon alkupuolella. Nyt siis hieman juttua siitä, miten löysimme pennun.

Keväällä selailin koirasivuja kattavasti, etsin myynnissä olevia koiria, lueskelin juttuja vähän kaikesta asiaan liittyvästä jne. Jonkun meinasi joitakin kertoja mennä hermo, kun harvase ilta huikkasin aina että "tuu nyt katsomaan kuin söpön mä nyt löysin" tai muuta vastaavaa.

Alunperinhän oli tarkoitus ottaa koira vasta elokuun lopussa, siinä koulujen alkaessa, kun kummankin kesätyöt olisivat ohi. Ihan ensimmäisiä kyselyjä teinkin pirkanmaalle (kennel löytyi rotujärjestön kasvattajalistalta), jossa astutus oli juuri silloin huhtikuun lopulla tehty ja jossa pennut syntyvät juuri näinä päivinä (juhannuksen jälk. vkolla). Täältä sen pennun olisi voinut saada silloin elokuun lopulla., mutta itse kun en kerran töitä saanut, niin ajatus muuttui ja aloin etsiä pentueita, jotka olisivat syntyneet jo toukokuun lopussa ja joiden luovutus olisi siis jo heinäkuussa. Rodusta päätettyämme parhaina lähteinä toimivat kennelliiton pentuvälityssivut ja rotujärjestön kasvattajalistaus. Pentuvälityssivuilta löytyi muutama pentu silloin toukokuun viimeisinä/kesäkuun ensimmäisinä päivinä ja laitoinkin kyseisiin paikkoihin sähköpostia. Näistä oli kuitenkin joku ehtinyt kysellä jo ennen meitä ja pennut menivätkin kaiketi ensimmäisille katsojille. Jälkimmäisestä, eli kasvattajalistalta, kävin läpi erityisesti pirkanmaan ja satakunnan alueella olevat kasvattajat, mutta muitakin vilkuilin. Ylöjärveltäkin kyselin (pennuilla hei sama syntymäpäivä kuin itselläni! :D ), mutta silloin parin päivän jahkailun vuoksi kaikki pennut olivat jo varattuja... Seuraava mahdollinen pentu löytyi muutaman sadan kilometrin ajomatkan päästä rannikolta. Noh, tuo "toinen puolikas" ei oikein ihastunut siihen, että ensin pitäisi lähteä ajamaan kauas vain katsomaan pentuja ja sitten myöhemmin vielä tietysti mahdollisesti hakea niistä yksi... Bensa on kallista ja mitä vielä :D No onhan se tietysti.

Hetken siinä oli vähän sormi suussa, että pitääkö nyt oikeasti odottaa sinne elokuun loppuun asti? Kaikki keinot tuntuivat tulleen käytetyiksi tämän rodun kohdalla. No ei onneksi: Ylöjärven kasvattajalta tuli uudestaan sähköpostia, että joku, joka oli heidän pennuistaan varannut yhden, oli varannut myös muualta toisen ja päätynyt siihen toiseen, eli yksi olisi vapaana! "Jeii!" Ja eikun sopimaan aikaa, jolloin pääsisimme pentua katsomaan... Onneksi olin "kaikki varattuja"-sähköpostiin silloin aiemmin vastannut vielä olevani kiinnostunut, mikäli pentuja vielä vapautuisi. <3

Nyt meille siis tulee pentu, joka on syntynyt minun syntymäpäivänäni ja haetaan päivää ennen toisen syntymäpäivää kotiin. Yksi pentu = kaksi synttärilahjaa. Eikö vain?! :) Kyllä siinäkin jotain taikaa pitää olla että täytin tänä vuonna sen 22 vuotta 22. päivänä...

Tämä postaus on kirjoitettu kesän ensimmäisiä vadelmia syöden ja oli kyllä herkullisia!


Postauksen kuvat: http://publicphoto.org/ ja http://www.publicdomainfiles.com/ .

Kultamurumussupallero!

No joo, saattaa otsikosta ilmetä jo tää lievä innostus aamuisen vierailun jäljiltä :D Nyt on siis oma mussu nähty ensimmäistä kertaa ja alla muutama kuva tulevasta karvapallerosta. Nyt on ikää siis päivän vajaa viisi viikkoa eli reilu pari viikkoa vielä odotellaan ja todennäköisesti 15. päivä ajeltaisiin seuraavan kerran Ylöjärvelle ja sieltä sit kotiin yhtä karvamussua rikkaampana ja kukkaro ohuempana - mut mitä pienistä! :D

Siinä sitä pentua edestä ja takaa, kun se seisoo ja makaa. Ja vähän muutenkin :D Melkoinen söppänä <3

Juhannusherkkua

Mein perheessä on järjestely nykyään mennyt niin, että mun vastuulla on hoitaa jälkkärit joulu- ja juhannus- ja muihin pöytiin. Tänä vuonna herkuteltiin edellisvuoden tapaan hyydytettävällä juustokakulla, jota joku vois moussekakuksikin kutsua. Tältä mein herkku näytti eilen:

Eli siis tuoreilla kotimaisilla mansikoilla koristeltua mansikkaista herkkua keksipohjalla. Resepti on oma sovellus monen muun ohjeen pohjalta. Sen verran on näitä tässä parin vuoden aikana tullut tehtyä, että uskaltaa vähän jo reseptejä soveltaa kaapista löytyvien aineiden tai mielitekojen mukaan.

Pohja on siis digestivekeksejä (200g) ja noin 75g sulatettua voita. Keksit murskataan, sekoitetaan pehmeän voin joukkoon (mitä pienempää murua, sen kivampi levittää vuoan pohjalle - sentin paloista ei vielä oikein nätisti leikkautuvaa pohjaa saa) ja levitetään kerrokseksi irtopohjavuoan (halkaisija 22-24 cm) pohjalle. Ennen muruja kannattaa leivinpaperi levittää/leikata pohjalle tai pohjan ja reunan väliin.

Täytteen tekeminen kannattaa aloittaa liivatelehtien (6 kpl) laittamisesta runsaaseen kylmään veteen likoamaan. Jos käyttää täytteeseen pakastettua mansikkasosetta/mansikoita, kannattaa se myös sulattaa ja kokonaiset mansikat, joko pakastetut tai tuoreet, soseuttaa. Hyvä määrä sosetta on 2-3 dl. Siihen lisätään noin 1 dl sokeria sen mukaan, kuinka makeaa haluaa ja tietysti vähemmän jos esimerkiksi pakastetussa soseessa oli sokeria jo valmiiksi.

Sitten sekoita purkillinen rahkaa (250 g, esim. maustettua: vanilja, makea mansikka tms.) ja rasia maustamatonta tuorejuustoa (200g) sekä mansikkasose keskenään. Eri kulhossa vaahdotetaan vaniljakastike (2dl, esim. Flora vanilla). Seuraavaksi lämmitetään 2 rkl vettä tai sitruunamehua kiehuvaksi (itse suosin vettä, sillä sen saa kätevästi kiehautettua vedenkeittimellä) ja liuotetaan kylmästä vedestä lähes kuivaksi puristetut liivatelehdet siihen. Tätä kannattaa hetken sekoitella, jotta liuos hieman jäähtyy. Liivateseos kaadetaan ohuena nauhana tuorejuusto-rahka-marja-seokseen koko ajan sekoittaen. Tähän lisätään vielä vaniljavaahto ja koko seos kaadetaan vuokaan keksipohjan päälle ja laitetaan sitten jääkaappiin hyytymään vähintään muutamaksi tunniksi tai mielellään yön yli.

Hyytymisen jälkeen kakun voi koristella haluamallaan tavalla tai herkutella sellaisenaan. Itse suunnittelin vielä jonkinlaisia suklaakoristeita kakun päälle mansikoiden kanssa, mutta kaunis ilma houkutteli tällä kertaa enemmän... Tuoreet mintunlehdet olisivat tuoneet myös lisäripauksen kesäistä fiilistä kakkuun!

Tosiaan kakkua voi varioida helposti valitsemalla eri marjoja ja erilailla maustettua rahkaa tai tuorejuustoa. Jokainen tehköön oman maun mukaan :) Tämä resepti on kyllä lähellä täydellistä, sillä juustokakut, joissa on pelkkää tuorejuustoa (ei rahkaa), ovat mielestäni vähän liian "kovia", kun taas pelkästä rahkasta tehty moussekakku on usein liiankin pehmeää. Omasta mielestäni myös mansikat kuuluvat ehdottomasti kesään - ja erityisesti juhannukseen. Seuraava kakku saattaakin olla vadelmainen, kunhan vain vadelmakausi kunnolla pääsisi vauhtiin. Niitä herkkuja odotellessa....

...ihania kesäpäiviä ja mahtavaa juhannusviikonlopun jatkoa!

Juhannustoivotus ja tilannepäivitys

Aloitetaan sillä tilannepäivityksellä: pennun katsominen siirtyikin maanantaiaamulta joko maanantai-iltaan tai vasta tiistaiaamuun. Saahan ainakin valmistautua ma-illalla olevaan tenttiin rauhassa! Voisin epäillä, että jos olisimme käyneet pentua katsomassa silloin aamulla, olisivat ajatukset saattaneet hieman harhailla pois teollisuustaloudesta :D

Ja vielä mahtavaa juhannusta kaikille! Oman maun mukaan joko railakasta tai rauhallista - jälkimmäinen taitanee sopia itselle tänä(kin) vuonna. Hyvää grilliruokaa, ihana sää ja mukavaa seuraa, niin eiköhän siitä hyvä tule.

Turvallinen koti karvaiselle termiitille?

Nyt siis omia ajatuksia siitä, mitä pitäisi kodissa huomioida ennen pennun tuloa ja vielä pennun ollessa termiitti-iässä.

Ensisijaisesti ajattelen että lattiat saisivat olla aika tyhjät - ei siis tavaroita, vaatteita tai muuta, minkä hajoamisesta/vahingoittumisesta tulisi mielipahaa - eli korkeintaan koiran lelut tms. koiran ulottuvilla. Tämä edellyttää myös omalla kohdallani ainakin tv-tason hyllyjen tyhjentämistä, sillä hyllyt ovat lähes lattian tasolla tai vain noin 20 cm lattiaa ylempänä, kuten seuraavassa kuvassa näkyy.

Kuvakulma voi näyttää hieman oudolta :D, mutta kokeilin miltä maailma näyttää tuolta lattiantasosta - pennun silmien korkeudelta. Kaikki paperit ovat kouluuni liittyviä, joten eiköhän ne senkin puoleen ole syytä siirtää turvallisempaan paikkaan... Samoin myös sohvapöydän alataso (vain n. 15 cm irti lattiasta) on ehkä syytä pitää alkuun melko tyhjänä.

Seuraavana mieleen tulivat kaikenlaiset johdot: niitä on tv-tason lähellä, tietokonepöydän alla ja ties missä milloinkin. Esimerkiksi puhelimen ja kannettavan latausjohdot roikkuvat vuorotellen olohuoneessa, keittiössä ja makkarissa. Pitäisikö ne nostaa ainakin ylös tai muuten suojata? Ehdottomasti ainakin laturien johdot, jotka eivät juuri ole käytössä, kannattaa ehkä siirtää turvaan.

Tämä (oikealla oleva kuva) on johto-ongelmakohdista ehkä suurin: tv-taso on päästään noin 30 cm irti tuosta seinästä, jossa pistokkeet sijaitsevat. Onko ainoa järkevä keino vetää vain tv-taso tuohon seinään kiinni, jolloin johdot eivät ole noin näkyvissä? Vai askartelenko johdoille jonkin kotelon esim. paksusta pahvista? Vai toimivatko eläinkaupoista saatavat "pureskelunestoaineet" niin hyvin, että sitä suihkuttamalla johdot saisivat olla rauhassa? En minä tiedä, auttakaa viisaammat minua :) Ja ei, näitä johtoja ei saa vedettyä esimerkiksi nätisti jalkalistan reunaa pitkin tuon kulman ympäri, sillä johdot ovat jo nyt kireällä. Pidemmät piuhat ostoslistalle?

Mitäs vielä...? No meillä on tuollainen rikkaimuri tuossa olohuoneen ja eteisen kulmassa, jonka telineestä tuleva johto saattaisi olla kanssa melkoisen houkuttelevaa järsittävää. Mihinkäs sellaisen metrin korkean, vaikkei kovin leveän, laitteenkin sitten piilottaa, kun kaapit ovat täynnä jo muutenkin? Äh. Tai kengät! Niitä löytyy itseltä sen verran, että ei jaksaisi kaikkia joka käytön jälkeen nostaa kenkäkaappiinkaan... Vai murehdinko vain liikaa? Okei, en tietenkään halua, että mitään tuhotaan (erityisesti niitä kenkiä! :D ), mutta meneekö tämä mietintä jo vähän yli? Olenko kuin esikoisensa saava äiti, joka on huolissaan ihan joka asiasta, mikä vain mitenkään liittyy vauvaan?

Mieleen tuli myös sellainen, että jos hommaisi tuohon eteisen ja olohuoneen väliseen oviaukkoon sellaisen oviportin, joka pitäisi koiran pois eteisestä, mutta itse pääsisi siitä kohtuu helposti kuitenkin kulkemaan. Tällöin saisivat kengät olla rauhassa, laukun pystyisi laskemaan kotiintullessa lattialle ja pyykit saisi kuivatettua ilman että kukaan (!) pääsisi repimään niitä alas kuivaustelineeltä ja rei'ittämään sukkia. Saisi siihen portin toiselle puolelle sitten tuon rikkaimurinkin! Eikö tämä ajatus kuulosta sentään ihan varteenotettavalta?

Sen sentään tiedän, että matot kääritään aluksi ainakin pois meidän lattioilta. Hieman mukavampi siivota pissoja tai pieniä pökäleitä muovilattialta kuin karvamatolta. Eihän jälkimmäisiä edes heti huomaisi tuolta viisisenttisten tummanruskeiden hapsujen lomasta...

Nyt on suojaukset hoidettu, mutta mihinkäs kaikki koiran tavarat mahdutetaan? Okei, keittiön kaapit ovat niin täynnä, että niihin on lähes turha edes kuvitella mahduttavansa ruokapusseja tms. Siivouskaappiakin on ehdotettu, mutta sekin on jo valmiiksi melkoisen täynnä. Vaatekaappeihin laittaminenkaan ei kuulosta hyvältä, vaikka jo siitä syystä että nekin ovat jo kohtuullisen täynnä. Nih, mistä lisää säilytystilaa? Mennään shoppailemaan ja ostetaan uusi kaappi!? Tietty. Tämä on vakavasti harkinnassa, sillä keittiön päätyseinälle olohuoneen suuntaan tai keittiöön kahden ikkunan väliin mahtuisi pieni kaappi. Siis sellainen, johon mahtuisivat herkut, ruuat ja muuta pientä. Mieleen on tullut myös jonkinlainen metalli- tai muu ämpäri, mutta ei siihenkään kaikkea sitä, minkä kaappiin saisi, saa kivasti. Ehkä. Tietysti voi ostaa pienempiä metallipurnukoita, joihin sitten esim. herkut saa näppärästi järjestettyä - vaikka siellä kaapin sisälläkin.

Tietysti sitä toivoo, että se oma pentu olisi se maailman kiltein ja ihanin, joka tottelee pelkästä ajatuksesta, oppii heti sisäsiistiksi eikä riko mitään, mutta kun ei sitä voi vielä tietää. Itsellä on siis tapana varautua asioihin ennakolta. On sitten ainakin konstit tiedossa, jos niitä tarvitaan! Pakkaan aina myös reissuun lähtiessä varmuuden vuoksi vielä yhdet ylimääräiset vaatteet - vaikkei niitä koskaan yleensä tarvitsekaan. "Jos kuitenkin...?" Noh, nyt olisi karvainen termiitti tältä osin tervetullut mahdollisimman turvalliseen kotiin.

Muita huomionarvoisia ajatuksia asiasta ruutujen sillä puolen? Tai kokemuksen mukanaan tuomia viisaita neuvoja?

Seuraava koirapostaus liittynee koiratavaroihin: mitä pitäisi olla mukana ja kotona odottamassa, kun pentu haetaan sitten lopulta pitkän odotuksen jälkeen kotiin.

Irtiottoja arjesta

Takana ihana yllätysreissu Itämerellä (vaikka pitikin mennä Jyväskylään :D ). Tässä kuvien muodossa vielä hieman fiiliksiä sieltä:

Seuraavaksi voi vielä kuvitella vasikanleikkeen bearnaisekastikkeella ja jälkkäriksi mansikkasalaatin vaniljajäätelöllä - äärettömän hyvää!

Tuollaiset yllätykset ovat kyllä ihania ja tuovat hieman sitä luksusta arkeenkin. Kivoja muistoja jää ainakin aina...! Ehdottomasti suosittelen silloin tällöin pieniä irtiottoja arjesta, mikäli vain aikaa löytyy. :)

Tällainen löytyy siis täältä. Ikää "vasta" 3,5 vuotta ja vielä toimii!

Itse olen viime aikoina nautiskellut hetkittäin elämästä ilman puhelinta. Sitäkin voisi omalla kohdallani sanoa pienimuotoiseksi irtiotoksi. Olen nimittäin sellainen ihminen, joka on viime vuosina kantanut aina puhelinta mukanaan. Olo on ollut vallan orpo, mikäli rakas luuri on unohtunut pois kyydistä - vaikka vain hetkeksikin. Nyt olen muutamia kertoja tarkoituksella jättänyt sen kotiin lenkille tai vaikka vain kauppaan lähtiessäni. Jotenkin todella vapauttavaa: "Ei mun ole pakko olla jok'ikinen sekunti tavoitettavissa" ja muita samantyylisiä oivalluksia on tullut.

Aiheesta vielä kolmanteen: Pentuasia eteni eilen vähäsen, kun selvisi, että menemme juhannuksen jälkeisenä maanantaina (siis 24.6.) katsomaan erästä karvapalleroa, josta tehty aiempi varaus oli peruuntunut. <3 Toivottavasti tämä olisi se sopiva pentu meille, joka tulisi valloittamaan meidän kummankin ja muidenkin tuttujen ja läheisten sydämet sitten heinäkuun puolivälin jälkeen. Mahdottoman malttamatonta odotusta tällä suunnalla. Mites siellä ruutujen toisella puolella: onko jollakin jotain muuta ihanaa odotettavaa lähitulevaisuudessa?

Seuraavaksi ajatusten selvittelyä kenties aiheesta "Mitä pitäisi huomata kotona ennen pennun tuloa? Mitkä tavarat on syytä piilottaa/nostaa ylemmäs?"jne.

Haaveissa oma karvapallero!

Suurimmat itseäni askarruttavat kysymykset koskevat tällä hetkellä koiran hankintaa. Tiedossa on siis melkoisen karvaisia postauksia tässä lähiaikoina, mutta eiköhän muitakin aiheita saada enemmän sitten kun tämä ensimmäinen innostus hieman laantuu (vaikka se jo puolisen vuotta on ainakin kestänyt :D ) !

Kuva täältä

Koira on jonkinasteisessa harkinnassa ollut jo useamman vuoden, mutta nyt kun poikaystävän kanssakin on jo pian vuosi asuttu yhdessä, olisi sopiva aika pennun tulla... Pennun ei tarvitsisi myöskään juurikaan olla yksin, kun talossa on kaksi opiskelijaa :) Alunperin oli ajatus ottaa pentu loppukesällä - siinä kun kesätyöt loppuvat ja koulut alkavat - jotta pienelle karvapallerolle olisi mahdollisimman paljon aikaa. Nyt kun itse en kesätöitä mittavasta hakuprosessista huolimatta saanut, ajattelimme, että parempi olisi nyt se oma pentu saada jo suunniteltua aiemmin, vaikka heinäkuussa. Ainuttakaan varsinaista varausta ei vielä ole, mutta kyselyjen tekemisen aloitin huhtikuun puolivälin tienoilla, ja parista mahdollisesta pentueesta on nyt tietoa. Se ensin ajateltu pentue syntyy vasta muutaman viikon kuluttua (toivottavasti siellä menee kaikki hyvin) ja luovutus ajoittuisi siis elokuun loppupuolelle. Edellä mainitusta syystä etsin myös aiemmin syntyviä pentueita, jollaisia muutama löytyikin. Parista oli jo kaikki pennut varattu, mutta eräs kasvattaja haluaa tehdä päätökset omistajista vasta myöhemmin, kun nämä kolme pentua ovat jo hiukan kasvaneet ja kehittyneet: näistä yhteen  olisi siis meillä mahdollisuuksia. Viimeisimmän toteutuessa luovutus olisi heinäkuun puolessa välissä, eli lähes täydellisesti. Malttaisi vain odottaa vielä tuon kuukaudenkin! <3

Kuva täältä

Suhteellisen yksimielisesti (monien mutkien jälkeen) päädyimme rotuna shetlanninlammaskoiraan. Kyseisessä rodussa meitä miellyttävät sen koko, luonne ja myös ulkonäkö. Kerrostaloon ei mielestäni voi, tai ainakaan kannata, kovin suurta koiraa ottaa ja onhan noin polvenkorkuinen otus helpompi ottaa vaikka bussiinkin mukaan. :) Miellyttämisenhaluinen ja oppivainen luonne varmasti helpottaa elämää - olen kaikinpuolin kuullut että sheltti on melko täydellinen rotu ensimmäiseksi koiraksi. Toki virheitä voi tehdä silti, mutta itse ainakin pyrin ottamaan asioista selvää, mikäli mitään ongelmia tulee. Kaikki ajatukset rodusta ovat myös tervetulleita!

Kuva täältä

Niille, jotka eivät niinkään ole koirarotuihin perehtyneet, niin kyllähän silti Lassien tiedätte? Lassie on/oli rodultaan collie eli skotlanninlammaskoira. Shetlanninlammaskoira eli sheltti eli minilassie eli... (rakkaalla lapsella on monta nimeä :) ) on puolestaan jalostettu ikäänkuin collien pienemmäksi versioksi. Lisää tietoa esim. wikipediasta tai rotujärjestön sivuilta.


Tosiaan ajatuksia tästä rodusta (ja muistakin) otetaan mielihyvin vastaan, esimerkiksi kommenttiboksiin! Ihanaa olisi saada myös jonkinlaista palautetta ylipäätään blogista - vaikka ihan alkumetreillä vasta ollaankin! :)

Mikä, mitä ja miksi.

Mikä?

- Hyväntuulinen lifestyle -blogi elämästäni ja tulevan karvapalleroni elämästä.

Mitä?

- Kauniita asioita, luonnon ihmeellisiä asioita, kauniita kuvia, pieniä sattumuksia, ajatuksia koiran hankinnasta ja myöhemmin omistamisesta, ihanaa elämää ja onnellisia ajatuksia.

Miksi?

- Ajatusteni jäsentämiseksi, mielipiteiden saamiseksi ja pienten asioiden jakamiseksi.

Edessä on loistava tulevaisuus, sen eteen pitää vain tehdä hieman töitä. 

Tällä matkalla ollaan ja haluankin nyt palan omastani jakaa teidän kanssanne.

Mukavia hetkiä blogini parissa!